Olin tuossa vuosia sitten armeijassa ja siellä on sellainen systeemi, että joutuu metsäleirille paikasta riippuen lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Meillä oli pisin reissu 4 viikkoa, joka sinänsä ei tuntunut paljon miltään; jonkun päivän kuluttua kutina lakkaa ja oletkin yhtäkkiä osa luontoa.

Yllätys tuli vasta siinä vaiheessa kun reissusta palattiin takaisin. Koko porukka änkeää tietysti vessaan ja ensimmäisenä hiuttamaan käsiä ja naamaa puhtaaksi. Vaan melkeimpä istahdin lattialle kun vilkaisin peiliin; "kukas helvetti tuo on?" oli reaktio ja meni vähän aikaa ennenkun oma naama alkoi tuntua taas tutulta.

Näin vuosia myöhemmin tuo juttu tuli jostakin syystä mieleen ja asiaa vähän ajatellessa valkeni, että tuo on täysin outo tilanne ainakin länsimaiden nykyihmiselle. Kuka ei näe itseään heijastavista pinnoista monta kertaa päivässä?

Käteen tästä jää varmaankin se, että tuo saattaa toimia hyvänä terapiakeinona monille. Omaan naamaan tutustuminen ulkopuolisen näkökulmasta on oikein mielenkiintoinen kokemus joten jos kantti kestää ja pystyy tällaisen järjestämään niin suosittelen lämpimästi. Ei siitä ainakaan tappiolle jää!

Suorat vastaukset tähän kokemukseen
Tähän kokemukseen ei ole vastauksia. Vastaa omalla kokemuksellasi!