MoW on eräänlainen hybridi toisen maailmansodan tosiaikastrategiapelistä ja toimintapelistä. Hybridi siksi, että MoW:n yksi tärkeä ominaisuus on mahdollisuus ohjata jokaista yksikköä hieman kuin missä tahansa kolmannen persoonan pelissä tehdään. Eli jos valitsee yksittäisen sotilaan ja vaihtaa tähän moodiin niin suuntanappeja painamalla mies juoksee siihen suuntaan, hiirellä voi nakkoa granaatteja vihollisen kiusaksi ja niin edelleen. Yksiköitä voi toki ohjata pelkästään perinteisessä RTS moodissa jos niin haluaa. Tosin kun on kerran jyristellyt raskaalla tankilla taistelukentän ja talojen läpi niin ohjastamisen ilosta on vaikea luopua.
Toinen MoW:n tärkeä ominaisuus on lähes täydellisesti tuhoutuva ympäristö. Tässä pelissä käy jalkaväelle köpelösti talon uumenissa jos talon kylkeen alkaa napsahtelemaan suuren kaliiberin HE-ammuksia. Erilaisten rakennusten, muurien ja metsien hajoamiset on toteutettu erittäin mallikkaasti. Lisäksi fyysiikat on valjastettu kaiken irtonaisen omaisuuden hallintaan, joka aiheuttaa vielä kymmenienkin pelikertojen jälkeen naurunremakoita kun (vihollisen) tankin tykkiosa lentää suuressa kaaressa taivaan halki.
Olennainen osa MoW:ta on myös se seikka, että ajoneuvojen panssarit on mallinnettu hyvin. Panssarien paksuuden lisäksi merkitseviä osuman kannalta ovat ammuksen kulma, kaliiberi sekä panssarin viistous. Kyllä tankkikuskia kismittää kun vihollistankin viimehetkellä tekemän ohjausliikkeen takia ammus kimpoaakin taivaan tuuliin sen sijaan, että sinne lentäisi tankin nuppi.
Muutama heikko kohtakin tästä pelistä toki löytyy. Yksinpeli oli ainakin omasta mielestäni melko mitäänsanomaton, osaltaan varmasti johtuen aliarvoisista ääninäyttelijöistä ja joistakin hyvin ärsyttävistä tehtävistä. Pelasin kuitenkin kaikki pelin 3 kampanjaa läpi uskollisesti, joten jokin siellä sai aina palaamaan niidenkin tehtävien ääreen.
MoW:n ylivoimaisuus paljastuu vasta siinä vaiheessa kun LAN:n tai netin yli pääsee lagittoman moninpelin ääreen. "Pelataan vielä yksi peli" toistui pitkälle aamuun niin ensimmäisellä toisella kuin kolmannellakin lanikerralla. Ja nyt kun peliä miettii lanin ulkopuolella niin liipaisinsormi alkaa auttamatta nykimään kouristuksenomaisesti.
Pidän MoW:tä RTS peligenren ylivoimaisena kuninkaana sitten alkuperäisten C&C aikojen. "Ei kai taas ww2:sta" lausahdus katosi takaisin sinne mistä tulikin kun pantteri läimäytti ensimmäistä kertaa talon takana olevan vihollistankin kylkeen AP ammuksen seinien läpi. Tällaista lisää!
Avainsanat
Arvostelu, Hyvä, Kuningas, Mahtava, peli, RTS, Men of War