Varsinkin OL I:stä tykänneenä odotin aikamoisissa täpinöissä OL II:sta. Nyt muutaman "työpäivän" jälkeen homma on sitten pulkassa ja on aikaa vähän avata kokemusta.
Overlord on siis peli jossa ohjastetaan yliherraa (huono suomennos) joka johtaa pienistä gremlin tyyppisistä demoneista koostuvaa armeijaa. Demoneita on neljää eri tyyppiä eli perus mättäjät, tulta nakkelevat, stealth selkäänpuukottajat ja vesieläimet. Eri tyypeillä on jokaisella jokin erikoisominaisuus; Omasta mielestäni ykkönen on perusmättäjien kyky kerätä vihollisten ja hajoitettujen ympäristöjen jäljiltä itselleen varusteita. Riikinkukkokypärässä juoksentelevaan gremliniin kiintyy hyvin nopeasti.
Tämän vuoksi olikin tärkeää, että edelliseen osaan nähden omat joukot eivät enää kuole lopullisesti, vaan niitä voi herättää henkiin omassa pahuuden tornissa, tosin luonnollisesti huipputason demoni vaatii veriuhrin heikommista veljistään. Myös demoneiden keräämät varusteet säilyvät, joten hauskimmat yhdistelmät huomaa helposti alaisten joukoista.
Muilta osin homma on aikalailla edeltäjän menoa tietysti reilusti parannetuilla grafiikoilla maustettuna. Lievästi olin pettynyt siihen, että uudistuksia ei ollut omien demonien levelauksen lisäksi kovinkaan montaa. Toinen suureksi sanottu uudistus oli se, että siviilien kohtalon saa päättää. Käytännössä tämä tarkoittaa joko miekkaan panoa taikka orjuuttamista. Orjuuttamisessa oli se hyvä puoli, että yliherran ollessa kaupungissa, he tekevät uutterasti töitä ja hankkivat hallitsijalleen resursseja.
Kaikenkaikkiaan Overlord II oli minunlaistani herkkua, pelattavaa taisi kertyä sellaiset ~20h, tosin jätin varustegrindaukset suurelta osin tekemättä. Edelliseen peliin verrattuna muuten suuremmat vastustajat olivat keskivaikeustasolla hyvinkin siedettävää tasoa, joku saattaisi helpoiksikin haukkua.
Avainsanat