Terminaattorit yksi ja kaksi olivat nuoruuteni lempielokuvia. Mahtava aihe, loistavat musiikit ja upeasti sovitetut äänimaisemat tekivät skifieepoksista unohtumattomia. Kolmas osa oli ravinteeton välipala, jonka parasta antia oli hieno lopetus.
Neljäs terminaattori antaa elokuvasaagalle todella voimakkaan piristysruiskeen. Suvantovaiheita elokuvassa ei turhan paljoa ole, mikä on pelkästään hyvä asia. Sotaahan tässä on jo jonkin aikaa odoteltu ihmisten ja koneiden välille. Casting on onnistunut mainiosti. Aikamatkailu tuo omat kommervenkkinsa elokuvaan, mutta on oikeastaan hyvä asia että kovin syvällisesti aikajatkumon häiriintymistä ei lähdetä ruotimaan.
Danny Elfman osoittaa jälleen, kuinka ristiriitaiset tunnelmat musiikeista voi elokuvan jälkeen jäädä: toisaalta sävellystyö on soljuvaa ja etenkin tehostemusiikki toimii hyvin, mutta tunnistettavat teemat puuttuvat. Alkuperäistä Brad Fiedelin teemaa odottavat tulevat pettymään. Toisaalta elokuva aloittaa mahdollisesti uuden aikakauden, mutta toisaalta mikään ei ole hienompaa kuin elokuvien yhteensitominen teemojen uudelleenkäytön ja evoluution avulla. Äänimaailma on muutoin penkkiä tutisuttavaa ja tunnelma saadaan välillä miellyttävän ahdistavaksi. Loistavaa työtä sillä saralla!
Juoni pysyy sopivasti terminaattorien pintakromin syvyydessä, vaikka välillä yritetäänkin heittäytyä filosofiseksi. Ja hyvä niin! Jos seuraava osa jatkaa siitä ryminästä, mistä Pelastus alkoi, toiveisiini on vastattu. Netissä liikkuu huhuja ja jopa ohjaajan vihjauksia tulevasta, mutta vuonna 2011 saamme mahdollisesti tietää kuinka vastarinta taistelee, vai taisteleeko ollenkaan kun seuraava elokuva tulee teattereihin.
Elokuva on ehdottomasti teatterimateriaalia, videolla kokemuksesta jää luultavasti puuttumaan iso osa.
Avainsanat
christian bale, iso arska, jatko-osa, scifi, terminaattori, terminator, elokuva