kokemuksia.fi
TÄMÄN ASIAKASKOKEMUKSEN ON TUOTTANUT PUOLUEETTOMASTI KOKEMUKSIA.FI
Lue lisääLea Leppänen muutti Jason ensimmäiseen kerrostaloon, Huhtasuon Ilonaan, heti sen valmistuttua syksyllä 2014. Kuluneen 1,5 vuoden aika Lea on saanut tuntea yhteisöllisyyden käsinkosketeltavasti. Naapurit ovat auttaneet ja tukeneet Leaa raskaissa elämäntilanteissa.
Laukaasta kotoisin oleva Lea Leppänen on asunut Jyväskylässä 55 vuotta. Elämäntyönsä sairaanhoitajana sydänosastolla tehnyt Lea jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten, mutta aktiivisena ihmisenä kaipasi tekemistä.
– Ehdin olla kaksi kuukautta eläkkeellä, kunnes ryhdyin työjalkineiden myyntiedustajaksi. Poikani hyvä ystävä meinasi, että minusta tulisi hyvä edustaja tuttavansa kenkätehtaalle. Nyt kierrän Keski-Suomea myyntitehtävissä. Aion tehdä tätä niin kauan kuin pysyn terveenä. Tässä näkee uusia ihmisiä ja tulee uusia tuttuja, Lea kertoo iloisena.
Myyntiedustajan työn ohella Lea lukee paljon ja käyttää ahkerasti lähellä olevaa kirjastoa. Aiemmin myös politiikassa mukana ollut Lea on jättänyt yhteiskunnallisia tehtäviä vähemmälle, mutta on mukana Huhtasuon Ilonan asukastoimikunnassa, joka päättää talon asioista.
“Kaikkien ihmisten pitäisi olla enemmän yhteisöllisiä toisiaan kohtaan. Siitä tämä minun kiinnostukseni lähti liikkeelle.”
Lea kuuli Jasota ensimmäisen kerran entisen taloyhtiönsä saunavuorolla. Naapuri kertoi Jason toimintaperiaatteista ja suunnitteilla olevista kerrostaloista. Lea otti asiasta selvää ja liittyi Varttuneiden asumisoikeusyhdistys Jason jäseneksi.
– Liityin, koska tämä yhteisöllisyys kiinnosti. Kaikkien ihmisten pitäisi olla enemmän yhteisöllisiä toisiaan kohtaan. Siitä tämä minun kiinnostukseni lähti liikkeelle, Lea muistelee.
– Kun sovittiin, että tänne muutetaan, käytiin Tyynelän Sinikan kanssa keskustelua näistä yhteisöllisyysasioista enemmän. Tulevilta asukkailta kyseltiin, mitä kukin voisi ja haluaisi tehdä tässä talossa – missä voisi auttaa toista asukasta. Oli sähkö- ja tietotekniikka-alan ihmisiä. Minäkin ilmoitin, että voin antaa näitä terveyteen ja sairauksiin liittyviä neuvoja ja auttaa niissä asioissa.
Koska yhteisöllisyys on yksi Jason toimintaperiaatteista ja olennainen osa asukkaiden arkea, ei Huhtasuon Ilonassa kenenkään tarvitse pelätä pyytää apua. Kukaan ei ihmettele avunpyyntöjä, koska auttaminen kuuluu toimintaideaan.
Kun keskustelu kääntyy siihen, miten yhteisöllisyys on käytännössä toteutunut, Lea vakavoituu. Hän on kohdannut sekä henkisesti että fyysisesti todella raskaita asioita 1,5 vuoden asumisensa aikana.
Lea muutti asuntoon miehensä kanssa syksyllä, mutta mies menehtyi seuraavana keväänä. Lean mukaan kaikki naapurit olivat tukena raskaassa elämäntilanteessa, eikä surun kanssa tarvinnut jäädä yksin.
– Täällä on ystäviä ja läheisyyttä. Eilenkin illalla tähän tuli kaksi rouvaa viettämään iltaa kanssani – muuten olisin ollut ihan yksin.
Joulukuussa eräänä viikonloppuyönä Lea lähti makuuhuoneesta liikkeelle ja sukat luistivat lattialla. Lea sai vedettyä itsensä matkapuhelimen luo ja soitti hätäkeskukseen. Diagnoosi oli poikki mennyt reisi, joka leikattiin ja korjattiin levyttämällä reisiluu viidellä ruuvilla.
– Koska olin kuusi viikkoa pyörätuolissa varauskiellon vuoksi, soitin sairaalasta seinänaapurilleni Tarjalle ja kysyin auttamisesta. Minua luvattiin auttaa, ja naapurit olivat ovella vastassa, kun invataksi toi minut kotiin pyörätuolissa.
Ilman naapureiden apua Lean leikkauksen jälkeiset kuusi viikkoa olisivat kuluneet potilaana Kyllössä. Yksin asuvalla ei ole mahdollisuutta selvitä arjen tehtävistä ison leikkauksen jälkeen ilman ulkopuolista apua. Naapureiden apu mahdollisti sen, että Lea pääsi kotiin parantumaan.
Yhteisöllisessä talossa luottamus naapureihin on sataprosenttinen. Koska Lea ei päässyt avaamaan ovea apua tuoville naapureilleen, hän päätti jättää avaimensa kotioveen 12 viikoksi, jotta naapurit pääsevät milloin tahansa sisään.
– Ensimmäiset viikot olin petipotilaana, kun jalka oli todella kipeä. Ihmiset kävivät auttamassa. He kävivät kaupassa, tekivät ruokaa, laittoivat pedin ja toivat lukemista. Seinänaapuri Tarja teki aamupuuronkin!
Onnettomuudesta on kulunut nyt aikaa ja aktiivinen Lea on jälleen jaloillaan. Innokkaana juhlijana tunnettu Lea on kantanut kortensa kekoon myös uuden asukasyhteisön aktiivisen toiminnan ylläpitämisessä ja toimii asukastoimikunnan ohella myös talon huvitoimikunnassa, joka järjestää asukkaiden yhteiset, isommat juhlatapahtumat vuoden aikana.
“Me asukkaat tehdään keskenämme kaikkea. Meillä on siis tosi hauskaa täällä!”
– Me asukkaat tehdään keskenämme kaikkea. Meillä on täällä ollut naistenpäivät, vappujuhlat, uudenvuodenjuhlat ja sadonkorjuujuhlatkin pidettiin! On ollut karaokea ja fondue-ruokajuttuja. Meillä on siis tosi hauskaa täällä!
Lea toteaa, että hauskanpitoon ja kivojen tapahtumien järjestämiseen tarvitaan tilaa. Hän onkin hyvin tyytyväinen Huhtasuon Ilonan yleisiin tiloihin, jotka mahdollistavat sekä yhdessäolon että omasta hyvinvoinnista huolehtimisen.
– Alhaalle voi mennä pelaamaan korttia tai biljardia. Yhdessä keitellään kahvia ja jutellaan. Jos haluan mennä kuntosalille, menen aamulla alakertaan, Lea summaa.
Kiitosta Lealta saa myös Jason Huhtasuon Ilonan palveluohjaajana toimiva Anne Räty, joka järjestää erilaisia asioita yhdessä asukkaiden kanssa. Anne auttaa hakemusten ja lomakkeiden kanssa, järjestelee matkoja ja pitää muun muassa jumppaa ja bingoa.
Niin asuntojen kuin yleisten tilojenkin osalta esteettömyys ja turvallisuus on huomioitu ikäihmisten tarpeita silmällä pitäen. Turhia kynnyksiä ei ole, WC-istuimet ovat normaalia korkeammat ja asuntojen hellat hälyttävät, jos asukas unohtaa sulkea levyn.
– Kun olin pyörätuolissa, käytiin Sinikan ja Ylisen Sepon kanssa kiertämässä ja katsomassa, onko estettä liikkua mihinkään. Yksi paikka löytyi, mutta muuten täällä oli kaikki kunnossa. Pystyttiin testaamaan tämä käytännössä, Lea toteaa iloisena.
Suunnitteluvaiheessa kylpyhuoneen ovia ei oltu suunniteltu siten, että kulku pyörätuolilla kylpyhuoneeseen onnistuisi. Tämä tuli Lealla vastaan ja hän ilmoitti asiasta Jasolle. Jaso vaihtoi Lean kylpyhuoneen ovet oikeinpäin ja lupasi korjata tilanteen muidenkin kolmioiden osalta.
Lopuksi keskustelu kääntyy ystävyyteen. Se into, millä Jason asukkaat keskenään pitävät hauskaa, sekä se lämminhenkisyys, millä toista autetaan, eivät kumpikaan ole täysin perinteistä naapuriystävällisyyttä. Asukkaista on tullut toisilleen enemmän kuin naapureita – he ovat ystäviä keskenään.
– Olen saanut uusia, erittäin hyviä ystäviä. En voinut kuvitellakaan, että vielä tässä iässä tulee näin läheisiä ystäviä, koska yleensä ystävät ovat joko lapsuudenkavereita tai vanhoja työkavereita.
– Me käydään yhdessä kaupassa ja juodaan porukalla päiväkahvit alakerrassa. Aina löytyy 10 ihmistä pöytään istumaan – ja meidän puheenaiheet on vaikka mitä! Ihmisten elämäntarinoita on hauska kuunnella, Lea iloitsee.
– Kun kerron näitä asioita luonani vieraileville ihmisille, he kysyvät aina, että miten tänne pääsee asumaan, Lea naurahtaa lopuksi.
