“Minä olen onnellinen kiviautokuski”

Kiviautokuski Kari Kenttälä haki Tapojärvelle töihin aikoinaan poikansa Henrin suosituksesta. Päivääkään Karin ei ole tarvinnut päätöstään katua. Hän nauttii siitä, että saa tehdä mielekästä työtä hyvässä porukassa.

Kari työskentelee Tapojärven Elijärven kaivoksella ja ajaa kiviautoa.

– Toukokuussa tuli kaksi vuotta täyteen. Poikani Henri on ollut täällä töissä jo viitisen vuotta. Hän sanoi monta kertaa minulle, että: “Iskä, kiviautokuskin paikka on sinun paikkasi. Ajat autolla ja saat olla mukavassa porukassa töissä.” Päivääkään en ole katunut, Kari kertoo.

Ajo vaatii erityistä tarkkuutta

Kiviautolla ajaminen vaatii erityistä tarkkuutta. Isolla autolla on liikuttava ahtaissa paikoissa.

– Muistan, että kun sain auton mahtumaan tuohon luolaan, niin se oli jo suoritus. Aina kun alkaa tuntua siltä, että osaa ajaa, niin lähtee peili ensimmäisenä. Se rokottaa siis saman tien, Kari virnistää.

– Ei siitä oikein saa käsitystä ennen kuin istuu auton kyytiin, että kuinka tarkkaa se ajaminen onkaan. Ajamme reippaasti rajoitusten mukaan, mutta kyllä sitä välillä vaan liian ahdasta on, Kari toteaa.

Vuoroviikot rytmittävät työtä ja vapaata

Karin työpäivät alkavat usein aamuseitsemältä. Silloin hän menee vuoronvaihtokopille, ottaa listan ja katsoo, millaista ajoa on luvassa. Yleensä koko viikko ajetaan tietyllä systeemillä. Kari on töissä vuoroviikoin – joka toinen viikko on töitä, joka toinen viikko vapaata.

– Tämä on mahtavaa, kun on viikko töitä ja viikko vapaata. Mielestäni jokainen jaksaa tehdä viikon töitä, kun tietää että on vapaa viikko tulossa, Kari iloitsee.

– Olen tykännyt työstäni. Kyllä se antaa vaan vanhallekin miehelle virtaa, kun saa noiden juippien kanssa pyöriä. Niitä ahdistaa ihan älyttömästi, kun tulen aamulla töihin ja viheltelen. Jos on joskus tehnyt vähän sellaista raskaampaa työtä, niin tästä osaa nauttia välillä, Kari sanoo.

Hyvällä kalustolla töiden tekeminen on mielekästä

Tapojärvellä käytettävä kalusto on Karin omien sanojen mukaisesti “viimeisen päälle.” Hyväkuntoinen ja uusi kalusto tekee työn tekemisestä mielekästä. Hiljaisissa hyteissä on mukava kuunnella ajaessa esimerkiksi musiikkia.

– Olen nauttinut työstäni. Yövuorot ja pitkät päiväthän ne minua kaikkein eniten etukäteen pelottivat, kun niitä ei ollut ikinä aiemmin tarvinnut tehdä, mutta ne eivät ole mikään ongelma. Jos vain tässä kunnossa pysyy ja saa tehdä tällä porukalla töitä, niin haluan olla talossa niin pitkään kuin vain saan, Kari kertoo.

– Minä olen onnellinen kiviautokuski. Näkeehän sen naamasta, Kari sanoo ja hymyilee leveästi.